keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Sonja Kinnunen - Jääsielu


Kuningas pelkää henkensä puolesta. Jääsieluksi kutsuttu murhaaja on tappanut jo satoja ihmisiä, aina miehiä. Kuninkaalla on syytäkin uskoa Jääsielun julmiin aikeisiin, koska se on hänen omaa lihaa ja vertaan. Taitavin palkkamurhaajista on Sebastian Eckhel. Hänen tarvitsisi vain etsiä kaltaisensa, toinen tunteeton tappaja, ja työntää miekka hänen sydämeensä muhkeaa palkkiota vastaan. Tehtävä kuulostaa helpolta, Jääsieluksi sopivia ehdokkaita ei ole kuin kourallinen. Mutta tehtävän suorittamista vaikeuttaa se, että Sebastianin oma sielu ei ole jäätä... 
Jääsielun uskomattoman koukuttavan tarinan tekee vielä uskomattomammaksi se, että keravalainen Sonja Kinnunen on kirjoittanut sen vain 15-vuotiaana. Hän vie lukijan keskiajalle Hallstattin kylään ja maalaa niin todentuntuisen kuvan Rennereiden majatalosta, käsityöläisistä, kalastajista, metsässä asuvasta parantajasta ja kauniista Viennasta, että lukijan on pakko liittyä Sebastianin seuraan etsimään todellista Jääsielua.

Tämän luettua tuli kyllä hieman epätoivoinen olo. Kun joku toinen 15-vuotias kirjoittaa noin hyvin, tuntuu ettei itse osaa mitään. No, ehkä tästä selvitään. :)

Jääsielu kertoo jännittävän tarinan keskiaikaisesta palkkamurhaajasta joka saa tehtäväkseen tappaa toisen tunteettoman murhaajan. Hän ei kuitenkaan ole varma tämän henkillöllisyydestä.
Jääsielu oli tosiaankin koukuttava kirja. Oli aina luettava vielä se kuuluisa "yksi" luku. Tarina ei päästänyt otteestaan ja kaiken aikaa sai pelätä suosikkihahmojensa puolesta. Kirjaa huomasikin lukevansa kuin dekkaria, koko ajan koitti arvata murhaajaa ja lopulta huomasikin olevansa täysin väärässä.

Alusta asti oli myös selvää, että kirjaan olisi kytketty jonkinlainen rakkaustarina. Sebastian on tappanut lähes koko ikänsä, mutta hänen sielunsa olekaan vielä täysin jäässä. Erityisesti kirjassa koskettivat herkästi kirjoitetut pohdinnat kostosta ja rakkaudesta.

Välillä kirjasta paistoi kirjoittajan nuori ikä, mutta yleisesti sitä pikemminkin hämmästeli kuvailun aitoutta, kuin takertui johokin pieneen kökköyteen.

Jääsielu jätti jälkeensä hiukan kumman tunnelman. Kirjan suorastaan hotkaisi ja se loppui äkkiä. Loppu ei myöskään ollut ihan toivomani lainen, mutta ei silti todellakaan lässähtänyt. Tältä kirjailijalta olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin, etenkin jatkoa Sebastianin tarinaan...

Arvosana: ♣♣♣♣

2 kommenttia:

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)