keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Diana Wynne Jones - Rönsyilevä talo

Liikkuva linna, #3


”Ei ole leikin tekoa asua talossa, joka on täynnä magiaa.”
Charmain Baker viettäisi päivänsä mieluiten nenä kiinni kirjoissaan, mutta Sempronia-täti päättää toisin. Isosetä, velho William, tarvitsee jonkun huolehtimaan talostaan ollessaan keijujen luona poistattamassa kiusallisia kasvannaisiaan. Vanhempiensa holhoukseen kyllästynyt Charmain suostuu tehtävään mielihyvin, mutta hakee samalla kuninkaallisen kirjastoapulaisen paikkaa.

Magiasta Charmain ei tiedä tuon taivaallista, mutta löytää tuotapikaa isosetänsä talosta paitsi hellyydenkipeän Kulkurin myös hämärästi rönsyileviä käytäviä. Oven taakse ilmestynyt Peter-poika, Williamin tuleva velho-oppilas, osoittautuu arvokkaaksi apulaiseksi, mutta hänenkin loitsutaidoissaan on vielä hiomista.

Kun Charmain saa töitä myös kuninkaan kirjastosta, kahdessa paikassa palveleminen on kohta pienin hänen murheistaan. Kadonneiden rahavarojen jäljittämiseen palkattujen Sophie Pendragonin, sössöttävän pikku Howlin ja tulidemoni Calciferin avulla hän pääsee myös valtakunnan kammottavan salaisuuden jäljille!

Rönsyilevä talo sijoittuu samaan kiehtovaan fantasiamaailmaan kuin aiemmin ilmestyneet Liikkuva linna (2005) ja Leijuva linna (2006).


Luettuani tässä keväällä/kesällä uudestaan sekä Liikkuvan linnan, että Leijuvan linnan, oli aika lukea myös sarjan päättävä Rönsyilevä talo.

Rönsyilevä talo alkaa Leijuvan linnan tapaan uusilla henkilöhahmoilla ja maisemilla. Tällä kertaa paikkana on pohjois-Norlanti, Ingaryn naapurivaltio. Päähenkilö on Charmain, lukemista rakastava ja vanhempiinsa lopen kyllästynyt tyttö. Hänen Sempronia-tätinsä passittaa tytön talonvahdiksi isosedälleen Williamille, joka sattuu olemaan velho. Taikuudesta mitään tietämätön Charmain huomaa pian asuvansa talossa, jossa on vähän enemmän huoneita kun aluksi voisi ajatella. Pian Charmain huomaa saaneensa seurakseen Peterin, sedän tulevan velho-oppilaan ja Kulkuri-koiran. Ja kuningas tarvitsee hänen apuaan kirjastossaan. Eikä valtakunnassa ole kaikki kunnossa muutenkaan...

Pidin Rönsyilevästä talosta enemmän kuin Leijuvasta linnasta, osittain varmaan Charmainin ansiosta. Minunlaiseni kirjatoukan oli helppo samaistua häneen, ja isosetä Williamin talo oli yhtä hurmaava paikka tutkittavaksi kuin liikkuva linna. Myös Sophiella ja Howlilla oli tarinassa isompi osa kuin edellisessä kirjassa, mistä pidin paljon.

Juoni on Jonesin tavalliseen tapaan koukeroinen ja mielenkiintoinen. Monet itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat kääntyvät lopulta päälaelleen, ja lopussa saa lukea tarkasti, jos aikoo pysyä kärryillä tapahtumista.

Rönsyilevä talo oli hurmaava lukukokemus, josta pidin suunnattomasti!

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Liikkuva linna on näistä ehdottomasti paras, vaikka ei tämäkään huono ole. Minun on tullut Jonesin muitakin kirjoja luettua, mutta harmi kyllä ne eivät mielestäni aivan näitten tasolle yltäneet. Niitten lukemisesta on kyllä sen verran aikaa, että voisi kokeilla onko mieli nyt muuttunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Liikkuva linna -sarja on ehdottomasti Jonesin parhaimmistoa. Itse olen tainnut lukea Jonesilta näiden lisäksi vain Chrestomanci-sarjaa, josta kyllä tykkäsin myös. Mutta on aina hauska lukea kirjoja uudestaan ja vertailla lukukokemuksia! :)

      Poista
  2. Tämä on suosikkini sarjasta! Perusteet samat kun sullakin. Jonesilta olen lukenut vain tämän (ihanan) trilogian ja kaksi osaa Cherestomanci-sarjaa. Ihan hyvä tuo toinenkin sarja :)
    t.Celestine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, molemmat sarjat ovat hyviä. Itse viehätyn paitsi juonista, myös Jonesin lämpimästä ja huumorintajuisesta tavasta kirjoittaa. :) Kiitos kommentista!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)