lauantai 15. kesäkuuta 2013

William Golding - Kärpästen herra

Nobelistin kuvaus ihmisen julmuudesta

Toisen maailmansodan aikana joukko englantilaisia koulupoikia pelastuu alasammutusta lentokoneesta autiolle Tyynen meren saarelle. Kun sivistyksen pinta alkaa murentua, hyvinkasvatetut koulupojat muuttuvat villi-ihmisiksi, joiden maailmaa hallitsevat väkivalta ja pelko.
Sir William Goldingin klassinen romaani ilmestyi vuonna 1954 ja on Nobelin kirjallisuudenpalkinnon saaneen kirjailijan tuotannon huippu.
 

Kärpästen herra on pelottava kirja. Ajatus autiolla saarella mekastavista koulupojista saattaa olla jännittävä ja hauska, mutta kirja ei sitä ole. Aluksi elämä saarella onkin leikkiä, muttei kauaa. Pikku hiljaa, vaivihkaa, yhdyskuntaan hiipii pelko, ja ennen niin sivistyneet pojat muuttuvat villeiksi. Heidät valtaa pelottava hurmos, jonka seuraukset ovat vakavat.

Kärpästen herra  suorastaan liimaa lukijan kirjaan. Lukemista ei voi lopettaa. Samalla toivoo, että kirja loppuisi. On ahdistavaa katsoa kilttien poikien muutosta villeiksi, joilta on kadonnut kosketus todellisuuteen. Koko ajan tietää, että jotain pahaa tapahtuu. Golding todella saa kysenalaistamaan ja miettimään. Kuinka kestävä sivistys lopulta on? Kuinka kauan kestää, ennen kuin hulluus valtaa mielen? Golding todistaa myös erään sanonnan todeksi. "Joukossa tyhmyys tiivistyy."

Yksi Kärpästen herran mielenkiintoisia piirteitä on poikien erilaisuus. Jokaisesta pojasta erottuu oma yksilönsä, oma persoonansa. On johtajia, älykköjä, omiin oloihinsa vetäytyjiä, kiusattuja, sekä pieniä, jotka eivät kunnolla edes ymmärrä tapahtunutta, heille kaikki on leikkiä.

Toinen vangitseva ja ratkaiseva tekijä on simpukka. Pojat käyttävät simpukkaa kokouksissa, se jolla on simpukka, saa puhua ja muut kuuntelevat. Poikien villiintyminen ja simpukka ovat yhteydessä toisiinsa. Kun villeys alkaa saada valtaa, simpukan valta ja poikien usko siihen vähenee.

Kärpästen herra oli vaikuttava lukukokemus, ja poikien toistelema hokema jää pyörimään omaankin päähän loppuillaksi. "Sika tappakaa, kurkku leikatkaa!"

Arvosana:  ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Tämä on yksi klassikoista, joka on ollut lukulistalla vaikka kuinka kauan. Hyvältä kuulostaa tuo, että lukemista ei voi lopettaa. Milloinkohan ehtisi lukea kaiken, minkä haluaisi? :) Nyt kesälläkin olen suunnitellut lukevani vaikka mitä, enkä varmasti ehdi lukea kaikki kirjoja, jotka haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on sama ongelma, millään ei ehtisi lukea kaikkea! Ja tämäkin ehti roikkua tuolla lukulistalla aika kauan... Maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja! :)

      Poista
  2. Niinpä, mutta parempihan se tietysti on, että houkuttelevaa luettavaa on liikaa kuin liian vähän. :)

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)