sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Margaret Mitchell - Tuulen viemää

Tuulen viemää, elämää suurempi romaani, jonka jokainen lukijapolvi löytää ajallaan.

Kaunis ja hemmoteltu, kotiplantaasiaan Taraa yli kaiken rakastava Scarlett on omapäinen ja häikäilemätön, mutta vaikeuksien kohdatessa neuvokas ja lannistumaton. Rhett Butler on komea, tulinen, paljon nähnyt ja kokenut mies. Heidän myrskyisä rakkaustarinansa sekä Amerikan Etelävaltioiden värikäs elämä kuohuvine historiankäänteineen ovat unohtumaton lukuelämys.


 Romaanin pohjalta tehty suurelokuva pääosissa Vivien Leigh ja Clark Gable on niin ikään klassikko
.

Vihdoin ja viimein sain luettua tämän klassikon, johon tarttuminen on ollut suunnitelmissa jo kauan. Alkusivujen kankeuden jälkeen osoittautui, että Tuulen viemää on kuin minulle tehty kirja, se on täynnä romantiikkaa ja ihastuttavaa historian ajankuvausta. Niin usein olen haaveillut saavani elää aikana, jolloin naiset käyttivät pitkiä hameita ja sana herrasmies merkitsi jotain. Tuulen viemää tarjosi siis ihanan tilaisuuden uppoutua tähän aikakauteen, 1860-1870 luvulle, Yhdysvaltain Etelävaltioiden elämään.

Tuulen viemää teoksen päähenkilö on Scarlett O'Hara, rikkaan plantaasinomistajan hemmoteltu, itsepäinen ja itsekäs tytär, joka nauttii häpeilemättömästi ihailijoidensa sydänten särkemisestä. Hänen ollessaan kuusitoista Etelävaltioiden rauhaisa elämä rikkoutuu sisällissodan myötä. Entiset ajat ovat iäksi mennyttä, ja kun Scarlettin elämä kiidättää häntä tilanteesta toiseen, on yhä useammin mukana  Rhett Butler, komea ja kiivas, elämää nähnyt mies.

Ihmisenä Scarlett O'Harasta on lähes mahdotonta pitää. Hän on häikäilemättömyydessään ja itsekkyydessään niin raivostuttava, että minun olisi useampaan otteseen tehnyt mieli motata häntä päin taulua. Mitchell selittää kuitenkin hänen ajatuksenjuoksuaan ja tarkoitusperiään niin kattavasti, että Scarlettista tulee inhimillinen ja häntä kykenee ymmärtämään, mutta ainakaan minä en voinut hänestä vilpittömästi pitää. Koko kirjan ajan kohottelin kulmiani hänen ratkaisuilleen, joita itse en olisi missään nimessä tehnyt.

Rhett Butler sensijaan nousi suosikkihahmokseni heti alkukankeuden jälkeen. Rhett on  paljon Scarlettia vanhempana ja kokeneempana, sekä yleisistä kohteliasuustavoista piittaamattomana henkilö, joka pistää Scarlettin elämän uusiksi. Ehkäpä mieltymykseni Rhettiin kumpuaakin hänen kyvystään hämmentää sankaritarta, johon ei kukaan muu tunnu pystyvän.

Erityisen ihanaa minusta oli lukea Etelävaltioiden elämästä ja tavoista 1860-1870 luvuilla. Mitchell maalaa ajan seurapiirit ja sisällissodan kuohunnan lukijan silmien eteen niin uskottavasti, että lukija on automaattisesti muun muassa Konfederaation puolella sodassa. Historian piirteetkin, ovat niin erottamaton osa elämää, että itselleni kävi hyvin vaikeaksi paheksua orjuutta huolimatta siitä, kuinka hirvittävä historianvaihe se on ollut.

Tietysti suuri osa on myös tanssiaisilla ja seurapiirin tapahtumilla, mutta kirjan punaisena lankana on mikäpä muukaan kuin Scarlettin ja Rhettin rakkaustarina. Oma romanttinen sieluni nautti siis lukemisesta, mutta Tuulen viemää ei sorru kliseisiin tai yliromattisuuteen.

Vaikka kirjalla oli pituutta 894 sivua, se ei pitkästyttänyt minua missään vaiheessa. Viimeiset sivut kääntyivät nopeaa tahtia, mutta loppuratkaisu tuntui keskeneräiseltä. En lähde tuomitsemaan, oliko se hyvä vai huono asia, alkujärkytyksestä toivuttuani voinen luultavasti jopa pitää siitä. Mitchell ei itse ole kirjoittanut kirjalle jatkoa, eikä hänen varhaisen kuolemansa johdosta tiedetä, oliko sitä suunnitteilla. Alexandra Ripley on kuitenkin kirjoittanut kirjan Scarlett, jatko-osaksi alkuperäisteokselle. Kirjan lopun jälken olenkin melko varma, että minun on pakko ainakin aloittaa myös se.

Tuulen viemää mieleenpainuva, harvinaislaatuinen lukukokemus. Olen varma, että tartun tähän myös toiste!

Arvosana: ♣♣♣♣♣

2 kommenttia:

  1. Luen varmasti! Tartun usein kaikkiin klassikkoihin, Hamletista
    Anna Kareninaan ja Sota ja rauha pitää lisätä tämän kanssa lukulistalle.
    Mikään ei ole rattoisampaa kuin seurata, kun joku puhuu pääkallolle tai tanssii upean
    prinssinsä kanssa kun sataa vettä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä mahtava klassikko <3 Omia suosikkejani.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)