maanantai 1. heinäkuuta 2013

Patrick Rothfuss - Tuulen nimi

Kuninkaansurmaajan kronikka, #1


”NIMENI ON KVOTHE. Nimet ovat tärkeitä, sillä ne kertovat ihmisestä valtavasti. Minulla on ollut useampia nimiä kuin mihin kenelläkään on oikeus.
Ademit käyttävät minusta nimeä Maedre. Mikä, lausumistavasta riippuen, voi tarkoittaa 'Liekkiä', 'Jyrinää' tai 'Katkennutta puuta'.
Liekki on ilmiselvä, jos minut on ikinä nähnyt. Minulla on punainen tukka, leiskuvan punainen. Jos olisin syntynyt parisataa vuotta sitten, minut olisi varmaan poltettu demonina. Pidän tukkani lyhyenä, mutta se on kuriton. Kun jätän sen oman onnensa nojaan, se sojottaa pystyssä ja saa minut näyttämään siltä kuin minut olisi sytytetty palamaan.
'Jyrinän' syyksi veikkaisin voimakasta baritoniääntä ja suurta määrää nuorella iällä tehtyjä näyttämöharjoituksia.
En ole milloinkaan pitänyt 'Katkennutta puuta' kovin merkityksellisenä. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen sitä voisi pitää vähintäänkin osittain enteellisenä.
Ensimmäinen opettajani käytti minusta nimeä E'lir, koska olin nokkela ja tiesin sen. Ensimmäinen todellinen rakastajattareni sanoi minua Dulatoriksi, koska piti siitä, miltä se kuulosti. Minusta on käytetty myös nimiä Variolar, Kevytsormi ja Kuusikieli. Minua on sanottu Kvothe Verettömäksi, Kvothe Mysteeriksi ja Kvothe Kuninkaansurmaajaksi. Olen ansainnut nuo nimet. Ja maksanut niistä.
Mutta minä kasvoin Kvothena. Isäni sanoi minulle kerran, että se tarkoitti 'tietää'.
On minua tietysti sanottu moneksi muuksikin. Suurin osa noista nimistä on karkeita, vaikka vain harvat ansaitsemattomia.
Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat pääsevät sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään.
Olette saattaneet kuulla minusta.”

Nappasin Tuulen nimen mökille uudelleen luettavaksi. Luin kirjan ensimmäisen kerran joskus loppusyksystä, jolloin se lumosi minut täydellisesti. Olin siis utelias kestäisikö järkäle toisenkin lukukerran (hyvän kirjan merkki!).

Ja kestihän se.

Tuulen nimeä kuvaa loistavasti takakanenesta lainattu lausahdus: "Näin alkaa tarina, joka hakee vertaistaan fantasiakirjallisuudessa. Se on sankarin tarina hänen itsensä kertomana, legendan kasvukertomus." Kirjassa seurataan siis Kvothen, legendaksi kasvaneen sankarin elämäntarinan alkuosaa. Siinä seurataan hänen alkuvaiheitaan perheensä parissa, päätymistä Yliopistoon ja oleskelua siellä.

Tuulen nimi on yksikertaisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi, upea kirja. Juoni on huikaiseva ja kiinnostava myös toisella lukukerralla, kieli kaunista... Jos nyt joku vika pitää etsimällä etsiä, niin kirjan alun kehyskertomus on vähän puuduttavaa luettavaa. Pakko minunkin on kai tunnustaa, että syksyllä lukeminen oli vähällä tyssätä toiseen lukuun. Sanon siis, jos epäröit parinkymmenen sivun tienoilla lukeako vai eikö, lue!

Juonen ja muiden upeuksien lisäksi minua viehättää päähenkilä Kvothe. Olen aina rakastanut kaiken osaavia ja älykkäitä päähenkilöitä, joiden todellinen perikuva Kvothe on. Hän on huikaisevan älykäs, oppii kaiken heti, on monilahjakkuus. Minuun tällainen vetoaa, muutenkin rakastan kirjoissa kohtauksia, joissa päähenkilöt oppivat uusia taitoja.

Myös fantasiamaailma hakee vertaistaan. Vaikka Tuulen nimi selvästi vasta raapaisee pintaa Rothfussin luomasta kokonaisuudesta, jo pelkkä alku hengästyttää. Erityisesti minua viehättää kirjan taikuus, sympatia. Suuri osa fantasiakirjojen magiasta on Eddings-tyyppistä Tahto ja Sana -magiaa (sanot sanan ja "tahdot", niin taikuus tapahtuu.) Sympatia on vaikeasti ymmärrettävää ja selitettävää, tieteellisempää taikuuttaa, johon liittyy mm. mielen jakaminen kahteen osaan, sekä aineiden saman kaltaisuus. Sympatian lisäksi on kylläkin olemassa asioiden nimeämiseen pohjautuva ja Tahtoa ja Sanaa muistuttava "suurempi" taikuus, mutta siihen ei vielä Tuulen nimessä päästä kunnolla käsiksi.

Tuulen nimi ei päästänyt otteestaan toisellakaan lukukerralla ja huomasin ahmivani sivuja hurjaa tahtia, sekä jännittäväni päähenkilön puolesta, vaikka tiesinkin, miten kohtauksissa lopulta kävisi.
Lisäksi tässä kirjassa on jotain, jota en oikein osaa kuvailla, siispä lopetan tämän ylistyslaulun ja sanon vain, lukekaa tämä kirja.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

8 kommenttia:

  1. Tuulen nimi on aivan ihana! Tekisi mieli lukea uudelleen, koska siinä on nimen omaan sitä jotakin. Jotenkin niin perinteistä fantasiaa kuin olla ja voi, mutta jotenkin täysin uudella lähestymistavalla. Kieli on kaunista, soljuvaa, juoni mahtava. Hahmoihin oikeasti eläytyy ja pelkää, minkä vastoinkäymisen Kvothe seuraavana kohtaa. Vaikea edes kuvailla sanoin miten täydellinen tämä on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tätä kirjaa on jotenkin tajuttoman vaikea kuvailla, se pitää lukea, jotta sen upeuden ymmärtää! Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että muutkin pitävät Tuulen nimestä! :)

      Poista
  2. Tuulen nimi tuli luettua eilen loppuun ja nyt on kauhea tärinä päällä, koska en millään jaksaisi odottaa seuraavaa osaa!! Tämä oli niin älyttömän upea kirja!!! Jo pelkästään kansikuva veti minua puoleensa, joten ostin kirjan sen perusteella. ^^ ...ja kyllä kannatti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva on minustakinn aivan tajuttoman ihana! Haluan samanlaisen viitan kuin Kvothella. :D Kirja tosiaan on aiva upea, itsekin odottelen sekä toisen osan suomennosta että kolmatta osaa englanniksi.

      Poista
  3. "Olen aina rakastanut kaiken osaavia ja älykkäitä päähenkilöitä, joiden todellinen perikuva Kvothe on. Hän on huikaisevan älykäs, oppii kaiken heti, on monilahjakkuus."
    Voi ei, minua taas nyt alkoi pelottaa! Entä jos hän on liian täydellinen makuuni? En nimittäin tykkää hahmoista, jotka oppivat kaiken heti ja ovat jotenkin ylivertaisia muihin nähden ja pelkään että hahmoilla menee ylivertaisuus päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miten olen ihan täydellisesti missannut tämän kommentin? :o

      Kvothe tekee kyllä myös virheitä, aika pahojakin sellaisia. Älykäs hän kuitenkin on ja mielestäni se on hänelle oikeastaan välttämätön ominaisuus, sillä ilman nerokkuuttaan hänestä ei ikinä olisi tullut sitä mitä hän lopussa on. Kvothea kun ei kukaan Gandalf kakkonen hae pelastamaan maailmaa, vaan hän tekee itse itsestään legendan.

      Poista
  4. Hain tämän kirjastosta, jokin tässä vain kiehtoo. Miksi tämä kustantaja ei sano minulle mitään? Onko tähän tullut jatkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjava on avioparin pyörittämä pienkustantamo. Minäkään en julkaisuja osaa nimetä jollei oteta lukuun tätä ja Martinin Tulen ja jään laulua. Valitsit sopivan hetken tarttuaksesi kirjaan, toinen osa, Viisaan miehen pelko ilmestyi suomeksi juuri kesäkuussa. Kolmas osa ei ole ilmestynyt vielä edes englanniksi, itse odotan sitä aikaisintaan ensi vuonna.

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)