sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Chris Bradford - Soturin tie

Nuori samurai, #1

Elokuu 1611
12-vuotias Jack Fletcher ja hänen isänsä haaksirikkoutuvat hurjassa myrskyssä Japanin rannikolla.
Huppupäiset ninjat hyökkäävät laivalle, mutta nuorukainen pelastuu kuin ihmeen kaupalla.
Samuraimestari Masamoto Takeshi ottaa isänsä menettäneen Jackin suojiinsa, mutta pojan koettelemukset vieraalla maaperällä ovat vasta alussa.
Jack aloittaa vaativan opintien miekan mestariksi. Jokainen vastoinkäyminen kuitenkin lujittaa pojan taitoja ja ymmärrystä. Ennen pitkää Jack kohtaa myös miehen, joka surmasi hänen isänsä...

Nuori samurai: Soturin tie johdattaa lukijan vauhdikkaalla mutta viisaalla tavalla itämaisten kamppailulajien ja japanilaisen kulttuurin pariin – taustalla vaikuttavaa filosofiaa unohtamatta.

Luin koko kolmiosaisen Nuori samurai -sarjan pari vuotta sitten, jolloin se lumosi ja koukutti minut täydellisesti. Eilisellä kirjastoreissulla sarjan ensimmäinen osa, Soturin tie osui sattumalta silmiini ja päätin lainata sen uudelleen uteliaana virkistämään muistojani tästä sarjasta.

12-vuotias Jack Fletcher on ollut merillä yli kaksi vuotta. Hän on luotsi-isänsä kanssa Aleksandria-laivalla matkalla Japaniin, tarunhohtoiseen maahan jonka vain harvat ovat nähneet. Laivanmiehistöstäkään sitä ei tule näkemään moni, sillä kun Aleksandria haaksirikkoutuu Japanin rannikolle, huppupäiset ninjat hyökkäävät jättäen jälkeensä vain ruumiita. Jack kuitenkin pelastuu kuin ihmeen kaupalla ja päätyy arvostetun samuraimestari Masamoto Takeshin ottopojaksi. Jackin onkin opittava paitsi japanin kieli ja tavat, myös aloitettava opinnot miekan mestariksi ja samuraiksi. Opinnot Niten Ichi Ryun arvostetussa koulussa ovat vaativia, mutta vaara vaanii myös koulun ulkopuolella. Oliko ninjojen hyökkäys Aleksandrialle sittenkään vain tavallinen ryöstöretki? Jackillä vaikuttaa olevan hallussaan jotain, jonka vuoksi Dokukan Ryu, Lohikäärmeensilmä, pelätty ninja on valmis hyökkäämään yhä uudestaan...

Vaikka pidinkin Soturin tiestä myös tällä toisella lukukerralla, minun on valitettavasti todettava, että kirja oli parempi silloin joskus. Kokemusta eivät himmentäneet hämärät muistikuvat juonesta, vaan minusta tuntuu, että olen kasvanut tästä hiukan ohi. Nuortenkirjoissa usein jyräävä yksinkertainen kieli häiritsi, samoin kun tietyt kliseet. Silti minun on helppo ymmärtää, miksi aikoinani huumaannuin täydellisesti Nuori samurai -sarjasta.

Vaikka kieli oli perushyvää, siinä kuten jo sanottua, oli muutamia elementtejä, joista en pitänyt. Yksi oli muutamaan otteeseen esiintyneet ärsyttävät luvun lopetukset huutomerkkiin, esimerkiksi "Jack huomasi tuijottavansa suoraan Dokukan Ruyn silmiin!"  tai vastaavat. Tuo pieni huutomerkki ärsytti minua suunnattomasti otteeseen. Jostain syystä se sai minussa aikaan tunteen, että minun olisi pitänyt henkäistä kauhusta ja hämmästyksestä. En vain ollut koskaan tarpeeksi järkyttynyt ja huutomerkki jättikin jälkeensä huvittuneen ärtymyksen.

Vaikka juonen kliseisyydet eivät minua yleensä kauheasti haittaa, huomasin muutamissa paikoissa pyöritteleväni silmiäni Soturin tien käänteille. Totta kai Jack saa heti vaikutusvaltaisen vihamiehen koulussaan. Totta kai Jack voittaa tämän ja tuon kilpailun. Huoh. Silti mukana oli myös paljon uskottavia juttuja, kuten Jackin ongelmat sopeutua japanilaiseen kulttuuriin ja tämän kasvattiveljen Yamoton kateus uutta tulokasta kohtaan.

Soturin tiessä pidinkin paljon juuri japanilaisen kulttuurin kuvauksesta. Kulttuurin hienoudet ja kohteliaisuussäännöt tulivat esille hienosti ja ainakin minulle syntyi vaikutelma, että kirjailija on tehnyt taustatyönsä hyvin. Myös samurain koulutuksen eri osa-alueet: miekkailu, jousiammunta, aseeton kamppailu ja meditaatio esiteltiin mielenkiintoisesti ja luinkin aina innolla Jackin ja tämän ystävien oppitunneista kertovat osuudet.

Vaikka Soturin tie ei lumonnutkaan kuten ensimmäisellä kerralla, jätti se kuitenkin hyvän maun suuhun ja luulen, että luon uudestaan myös muut osat.

Arvosana: ♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Olen lukenut kirjan, ja se oli älyttömän hyvä!!! Suuosittelen lukemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan nauttineeni tästä kirjasta ja sarjasta muutama vuosi sitten. Nyttemmin into on vähän laantunut, mutta sarja lisäsi kiinnostustani Japaniin. :)

      Poista
  2. olen lukenut koko sarjan joskus 11-vuotiaana. silloin se oli mahtava, mutta noin vuosi sitten luin sarjan uudestaan ja huomasin odottamani kirjan loppua. Suosittelen kirjaa ehkä juuri 10-13 vuotiaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä on yksi niistä sarjoista jotka menettävät hohtoaan kun ne lukee muutaman vuoden kuluttua uudestaan. Minäkin muistan olleeni aivan sarjan lumoissa joskus seitsemännellä luokalla! :)

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)