keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Theo Lawrence - Salatun voiman kaupunki

Mystic City, #1

Maaginen kahtia jaettu kaupunki. Poliittista kapinaa. Ikuista rakkautta?

Manhattan vuonna X. Pilvenpiirtäjien huipulla hallitsevat rikkaat ja etuoikeutetut, joiden yltäkylläisen elämän mahdollistaa vain katutasossa, ilmastonmuutoksen synnyttämien kanaalien varsilla kurjaliston joukossa majailevilta mystikoilta salaperäisesti hankittu energia. Yläluokan hienostosviiteissä asuu myös 16-vuotias Aria Rose, rakastuneena silmittömästi isänsä poliittisen kilpailijan poikaan.
Vai onko hän sittenkään niin rakastunut? Ainakaan hän ei pysty muistamaan, miten romanssi sai alkunsa. Mutta sitten Aria tapaa Hunterin, komean ja hämmentävän mystikon alakaupungista, ja tällä tuntuu olevan hallussaan hänen unohtuneen menneisyytensä avain.
Väkevä, mukaansatempaava tarina aloittaa uuden nuorten aikuisten romaanisarjan, joka on täynnä kiellettyä intohimoa, synkkiä petoksia ja vavisuttavia mystisiä voimia. Sarjan aloitusosa on otettu kaikkialla maailmassa innostuneesti vastaan, ja sen oikeudet on myyty jo kahdeksaan maahan.

Juuri näin sopivasti koeviikolla sain kirjastosta viestin, että varauksessani ollut Salatun voiman kaupunki oli saapunut lainattavakseni. Ja vaikka minun olisi pitänyt lukea kokeisiin, tartuin kuitenkin tähän Mystic City -sarjan ensimmäiseen osaan.

On vuosi X Manhattanilla, New Yorkissa. Vesi on noussut ja Keskuspuisto kadonnut. Luhistuvien pilvenpiirtäjien huipulla asuvat ja hallitsevat rikkaat ja ylhäiset. Alhaalla kanaalien varsilla asuvat muut, köyhät, sekä salaperäiset mystikot, joiden voimasta kaupunki saa energiansa. Aria Rose on vaikutusvaltaisen Rosen suvun nuorin vesa, joka on juuri kihlautunut Thomas Fosterin, isänsä poliittisen kilpailijan ja Rosen nyt entisen vihollissuvun pojan kanssa. Mutta onko Aria sittenkään rakastunut poikaan? Ainakaan hänellä ei ole mitään muistikuvaa aluksi kiellettynä rakkautena syntyneen suhteen alkutaipaleesta. Häitä valmistellaan kuitenkin jo suurella riemulla, kun Aria tapaa Hunterin, komean ja salaperäisen mystikon alakaupungista. Hunter tuntuu tietävän Arian menneisyydestä jotain tärkeää ja alhaalla vieraillessaan Aria alkaa myös kyseenalaista ylhäistön aatteita.

Theo Lawrence maalaa kirjassaan esiin jälleen yhden kiinnostavan tulevaisuudennäkymän. Ajatus kahtia jakautuneesta kaupungista, vedennousua korkealle paenneista rikkaista ja alas heivatuista köyhistä onkin hyvin realistisen tuntuinen. Voisiko noin oikeasti tapahtua? Myös rikkaat seurapiirit tyhjänpäiväisine "minkä mekon laitan tänään" -huolineen on hyvin kuvattu. Lawrencen tekniikkakin on vakuuttavaa, pääsylippuna toimivat sormenjäljet ja kaikkialle raahataan mukana TouchMe -laitetta, puhelimen ja iPadin edistyneempää yhdistelmää.

Vaikka Salaperäisen voiman kaupunki luokitellaankin scifiksi, mukana oli mystikkojen myötä myös fantasiaelementtejä. Mystikot ovat ihmisiä, joilla on mahtavia voimia, kuten kyky parantaa tai kävellä seinien läpi. Ylhäistö haluaakin käyttää heidän energiaansa hyväkseen ja pitää kaupungin sen avulla toiminnassa. Mystikkoja pelätään, vaikka he joutuvatkin käymään voimanpoistoissa säännöllisesti. Itse olisin ollut kiinnostut kuulemaan enemmän siitä, mistä mystikot ovat alunperin saapuneet, sillä heidän voimassan ei tuntunut olevan mitään tieteellistä lähdettä.

Juoni oli nopeatempoinen ja kiinnostava, mutta kirjan suurta rakkaustarinaa leimasi minusta ennalta-arvattavuus. Arian muistinmenetys, kihlaus Thomasin kanssa ja lukuisat muut vihjeet saivat minut arvaamaan takakannen, prologin ja ensimmäisen luvun jälkeen, mikä oli homman nimi. Ja koska tarina keskittyi paljon Arian muistinmenetyksen ratkaisemiseen, mieleni teki useaan otteseen takoa järkeä päähenkilömme päähän. Sen sijaan muiden henkilöiden todellisten puolien paljastuminen oli nerokasta ja ainakin minulle tuli aina täysin puskasta kuka lopulta olikaan kenen puolella.

Salatun voiman kaupungista jäi kuitenkin ehdottoman hyvä fiilis ja jännittävä loppuratkaisu takaa sen, että jään odottamaan jatkoa suurella mielenkiinnolla.

Arvosana: ♣♣♣♣

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)