torstai 31. lokakuuta 2013

Eoin Colfer - Salamurhaajan oppipoika

W.A.R.P, #1

Hulvaton aikamatkaseikkailu tempaisee viktoriaanisen ajan Englannista nykypäivään.

Lontoon Bloomsbury, 1898. Apupoika Rileyn pitäisi tuikata mies hengiltä palkkamurhaaja-isäntänsä puolesta. Suureksi hämmästyksekseen poika sinkoutuukin aikamatkalle tulevaisuuteen.

Vuosisata myöhemmin 17-vuotias FBI:n agenttikokelas Chevron Savano vahtii kellariin varastoitua metallisäiliötä. Tytön kauhuksi säiliö alkaa sykkiä, puoli Lontoota pimenee ja menneisyydestä putkahtanut apupoika Riley ilmoittaa tarvitsevansa apua.
Samaan aikaan palkkatappaja Garrick pääsee menneisyydestä kaksikon kintereille...

Olen lueskellut Salamurhaajan oppipoikaa muun lukemiston ohessa useita viikkoja. Nyt sain kirjan viimein loppuun, eikä se pettänyt odotuksiani. Onhan uuden W.A.R.P -sarjan takana itse Eoin Colfer, jolta olen lukenut aikaisemmin hänen Artemis Fowl -sarjansa.

Lontoo 1898. Rileyn, karmivan palkkamurhaajataikuri Garrickin oppipojan on tunnustettava uskollisuutensa tuikkaamalla eräs mies hengiltä. Poika etsii ulospääsyä tilanteesta ja huomaa hämmästyksekseen sinkoutuneensa tulevaisuuteen yhdessä uhrinsa kanssa.
Meidän ajassamme 17-vuotias Chevron Savano, operaationsa tyrinyt FBI:n agenttikokelas vahtii kellariin piilotettua metallisäiliötä. Yhtäkkiä säiliö alkaa sykkiä ja säiliöstä putkahtaa kauhusta kankea poika, joka ilmoittaa tarvitsevansa apua. FBI alkaa vasta selvittää tapahtumia, kun Albert Garrick syöksyy madonreiästä oppipoikansa jäljille.  Garrickin tavoitteena on paitsi löytää Riley, myös etsiä käsiinsä salaperäinen aika-avain. Jos hän saa kierot suunnitelmansa toteutettua, vaarassa ovat niin Chevron ja  Riley, kun  FBI:n salainen todistajiensuojeluohjelma, WARP.

Vaikka Salamurhaajan oppipoika olikin hyvä kirja, silti on sanottava, että ensimmäinen mieleen noussut ajatukseni tätä lukiessa oli: "Tämä ei ole Artemis Fowl." En siis toistaiseksi allekirjoita etukannen väitettä, "Colferin jättimenestyssarja Artemis Fowlin haastaja." Kuten sanottua, Salamurhaajan oppipoika oli hyvä, muttei nyt ihan niin hyvä. (Tosin tässä täytyy ottaa huomioon varsin vahvat tunnesiteeni Artyjä kohtaan. ♥).

Colferin huumori rehottaa ihanasti tässäkin kirjassa. Etenkin loppupuolella naureskelin useaan otteeseen hahmojen mahtaville tokaisuille ja colfermaisille toteamuksille (Colferin kirjoja lukeneet varmasti tietävät, mistä puhun.) Myös hahmokaarti on onnistunut. Erityisesti Riley sulatti sydämeni, hänessä on jotain äärettömän suloista, älykästä ja viatonta.

Juoni on Artemis Fowlien tapaan vauhdikas, matkasta ei puutu yllättäviä tilanteita, tai nerokkaita suunnitelmia. (Tosin nyt on kyllä sanottava, että yhteen colfermaiseen kikkaan kirjan loppupuolella en langennut. Heheee...)

Salamurhaajan oppipoika aloittaa uuden  W.A.R.P -sarjan, josta kyllä tämän osan perusteella tulen lukemaan myös muut osat. Lisää kiitos!

Arvosana: ♣♣♣½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)