sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Veronica Roth - Insurgent

Divergent, #2

I have done bad things. I can't take them back and they are part of who I am.

Tris has survived a brutal attack on her former home and family. But she has paid a terrible price. Wracked by grief and guilt, she becomes even more reckless as she struggles to accept her new future.

Yet if Tris wants to uncover the truth  about her world , she must be stronger than ever... because more shocking choices and sacrifiices lie ahead.

Onneksi olin oikeassa kirjaston varausjonon suhteen, enkä siis joutunut odottamaan kauaa, ennen kuin sain Insurgentin, Divergent-trilogian toisen osaan käteeni. Insurgent ei pettänyt odotuksiani, jotka ensimmäinen osa Divergent oli asettanut korkealle. Päin vastoin. Nyt odotankin kiihkeästi trilogian viimeistä osaa, Allegiantia.

Divergent aloitti ilmiöksi rapakon takana nousseen dystopia-trilogian yhteiskunnasta, jossa ihmiset ovat jakautuneet viiteen ryhmään arvojensa perustella. On rohkeiden Dauntless, epäitsekkäiden Abnegation, älykköjen Eurudite, rehellisten Candor ja rauhaa rakastavien Amity. Kaikki joutuvat 16-vuotiaina valitsemaan lopullisesti mihin ryhmään haluavat kuulua. Sarjan päähenkilö on nuori tyttö nimeltään Tris, joka juuri ennen omaa valintaansa saa tietää olevansa Divergent, poikkeava, sillä häntä ei voida luokitella selkästi mihinkään rymistä. Tris tekee silti valintansa ja jättää Abnegation-ryhmään kuuluvan perheensä valitakseen eri ryhmän, rohkeiden Dauntlessin. Pian yhteiskunnasta alkaa kuitenkin paljastua huolestuttavia piirteitä ja salaisuuksien tiheä verkko alkaa purkautua. Myös odottamaton rakkaus ja sydäntä särkevät uhraukset sekoitavat pakkaa.

Insurgentin alkaessa ennen niin täydellinen yhteiskunta on jo muuttunut. Tris on kumppaneineen onnistunut pysäyttämään Euruditen junaileman hyökkäyksen Abnegation-ryhmän alueelle. Hyökkäyksen johdosta kuitenkin sekä valtavia menetyksiä kokenut Abnegation, että Euruditen sätkynukkeina toiminut Dauntless ovat hajalla ja epätietoisia mitä tehdä seuraavaksi.  Tris on paennut Amity-ryhmän luokse yhdessä veljensä Calebin, poikaystävänsä Tobiaksen, vihollisensa Peterin ja Tobiaksen isän Marcuksen kanssa. Amityn luona ovat myös muut Euruditen hyökkäyksestä selvinneet Abnegationin jäsenet. Kaikki on kuitenkin vasta alussa. Trisin on selvittävä hyökkäyksen aikana tekemiensä tekojen seurauksista ja syyllisyydestä, eikä horisontissa häämöttävä kapina helpota asioita. Yhä uusia kysymyksiä nousee esiin. Miksi Eurudite ylipäätään hyökkäsi Abnegationin alueelle? Ja miksi poikkevat, Divergentit ovat niin suuressa vaarassa? Pikku hiljaa kaikki alkaa selvitä, eikä mikään ole enää niin kuin ennen.

Insurgent nappasi minut  mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Kun kerran tempauduin mukaan tarinaan, ulospääsyä ei enää ollut. (Miksi muuten Allegiantin ilmestymiseen on vielä kymmenkunta päivää? Ja miksi kirjaston varausjono on piitkä... :D).

Erityisesti viehätyinkin Insurgentissa nopeatempoiseen juoneen. Se ei sahannut missään vaiheessa paikallaan, eikä toimintaa puuttunut. Täytyy antaa Rothille plussaa myös juonenkehittelystä. Hän osaa paljastaa asioita sopivassa järjestyksessä ja tahdissa, niin että on koko ajan askelta edellä lukijaa. Juoni tarjosi siis yllätyksiä, mutta kaikessa pysyi kuitenkin perässä, eikä edes englanniksi lukeminen sekoittanut minua.

Muistelen Divergentin arvostelussani maininneeni, että olisin kaivannut lisää selostusta yhteiskunnan historiasta. Perun puheeni. Nyt Insurgentin lukeneenani voin sanoa Divergentin olleen paljolti tulevan pohjustusta ja monet monet asiat selviävät tässä toisessa osassa. (Silti asioita jää myös herkullisesti auki, mikä vain lisää jo ennestään suurissa lukemissa roikkuvaa Allegiantin odotustani.) Insurgentin lopusta voikin sanoa vain, huhhuh.

Jos jotain moitittavaa täytyy keksiä, niin ehkäpä voin hiukan motkottaa varsin kliseisestä toisen osan "ryppyjä rakkaudessa" -kuviosta. Tuo kulunut juttu oli kuitenkin odotettavissa, eikä onneksi päässyt paisumaan liian suurin mittoihin. Rypyille oli myös syynsä, eikä Insurgentin juoni pyörinyt vain rakkaussotkujen ympärillä. Ja aina totta kai plussaa myös siitä tosiseikasta, että kolmiodraama pysyy poissa.

Kuten äskeisestä vuodatuksesta voikin varmaan päätellä, Divergent-trilogia on saanut minut täysin otteeseensa ja noussut yhdeksi lempidystopiasarjakseni. Allegiant, tule jo!

Arvosana: ♣♣♣♣

4 kommenttia:

  1. Tämähän arvostelu tuli nopeasti :D odotan tätä kyllä kovasti ja ajattelin kuun vaihteessa laittaa tilauksen tästä vetämään. Mahtavaa kuulla, että tämä osa ei pettänyt ensimmäistään ja on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika nopeasti tämä kyllä tuli ahmaistua. :D Itse ainakin tykkäsin hurjasti! Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Niiiiiin tekisi mieli itsekin lukea, kun olet kehunut tätä niin paljon risingillä... Mutta englanti. X) Kai se menisi, mutta tajuaminen on hitaampaa ja lukukokemus ei olisi niin ehjä... Ehkä joskus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä ei kyllä ole mitään ylivoimaisen vaikeaa enkkua ainakaan minusta. Lukeminen on kyllä hitaampaa, eikä joka sanaa voi tajuta, mutta itse koen saaneeni ehjän lukukokemuksen. Ekan osanhan pitäisi kuitenkin tulla suomennettuna ensi vuoden puolella. (Ja nykyään hehkutan näitä varmaan joka paikassa... :D) Kiitos kommentista!

      Poista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)