maanantai 13. tammikuuta 2014

Deborah Harkness - Lumottu

All Souls Trilogy, #1

Diana Bishop on nuori historiantutkija ja tunnetun noitasuvun jälkeläinen. Sukuun kohdistuneiden vainojen vuoksi hän tutkii alkemiaa puhtaasti tieteen keinoin, mutta joutuu pyörtämään päätöksensä löytäessään salaperäisen kadonneeksi luullun käsikirjoituksen.

Dianan lisäksi valtaväestöön sulautuu laaja olentojen eli noitien, demonien ja vampyyrien joukko, joita maaginen kirja vetää puoleensa. Vahvoin loitsuin suojattu käsikirjoitus kätkee arvokasta tietoa kaikkien luotujen syntyperästä ja jopa kuolemattomuuden salaisuuden…

Asia kiinnostaa myös perinnöllisyystieteilijä Matthew Clairmontia, joka siviiliammattinsa lisäksi on 1500-vuotias vampyyri ja intohimoinen darwinisti. Yhdessä he tempautuvat aikarajat ylittävään seikkailuun, joka vie vainoajiaan pakenevan parin aina Ranskasta Yhdysvaltoihin ja menneisyyden Englantiin. Dianan ja Matthewin välistä kiellettyä vetovoimaa ei väkevinkään magia pysty tukahduttamaan, mutta ovatko sen seuraukset niin tuhoisia kuin raivostuneet olennot uskovat?

Muistan kuulleeni ja lukeneeni jotain juttuja Deborah Harknessin Lumotusta muutama vuosi sitten, mutta jotenkin kirja painui silti unholaan, enkä muistanut sitä ollenkaan ennen kuin luin rosalesin bloggauksen ennen joulua. Silloin Lumottu herätti uudelleen utelaisuuteni ja lainasin sen viimein kirjastosta. Silti se hautautui muun kirjapinon alle, kunnes viikonloppuna sain äkillisen innostuksen sen lukemiseen. Eilinen hujahtikin etupäässä Lumotun maailmaan uppoutuneena, sillä sen verran koukuttavaksi kirja osoittautui.

Diana Bishop on tunnetun noitasuvun jälkeläinen, mutta on päätynyt tutkimaan alkemian historiaa puhtaasti tieteellisin keinoin. Hän hautautuu kirjastoon Oxfordissa ja välttelee magiaa parhaansa mukaan, kunnes saa sattumalta käsiinsä lumotun käsikirjoituksen. Dianaa ei magia voisi vähempää kiinnostaa, mutta muita käsikirjoitus kiinnostaa senkin edestä. Pian hän huomaakin saaneensa kannoilleen joukon noitia, demoneja ja vampyyreja, tavallisessa maailmassa ihmisten huomaamatta asuvia olentoja. Yksi käsikirjoituksesta kiinnostuneista on Matthew Clairmont, paitsi professori Oxfordissa, myös 1500-vuotias vampyyri. Yhdessä he tempautuvat tutkimaan käsikirjoituksen arvoitusta, vaikka pian alkaa tuntua siltä, että kyse on enemmästäkin. Kirja kätkee synkkiä ja tarkoin varjeltuja salaisuuksia, jotka kiinnostavat monia. Pystyykö Diana pitämään magian tai Matthew'n erossa maailmastaan?

Kirja tempaisi minut mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta lumoten eritoten maailmallaan ja miljööllään. Harknessin luoma yliluonnollinen maailma on jälleen yksi niistä melko "tavallisista" aineksista koottu kokonaisuus joihin välillä tuntee jo kyllästyvänsä, mutta jokin siinä silti viehätti. Ihmisten seassa elävät noidat, vampyyrit ja demonit oli saatu tuntumaan jotenkin raikkaalta kokonaisuudelta. Vampyyrit muistuttavat melko paljon Twilightin vastaavia jos jätetään kimallus pois, mutta esimerkiksi demonit olivat jotain aivan muuta kuin odotin. He ovat ihmisiä, jotka ovat tavallista älykkäämpiä ja astelevat kapealla hulluuden ja nerouden rajalla. (Unohtakaa siis Varjojen kaupunkien limanuljaskat.) Entä noidat sitten...ihania, juuri sellaisia, mistä pidän. Yliluonnollisia voimia on erilaisia ja niiden yhdistelmä on erilainen joka noidalla. On niin ennenäkyjä, taikajuomia, loitsuja kuin tuulen nostatuksiakin. Ja kun nuo kaikki yhdistää, kokonaisuudesta tulee jotenkin sykähdyttävä ja vangitseva.

Myös historia on Lumotussa näkyvässä osassa. Diana on historian tutkija ja paitsi se, myös Matthewn menneisyys aikaansaa kiehtovia historiapätkiä. Deborah Harkness on itsekin historian professori ja sen huomaa tekstiä lukiessa. Teksti on asiantuntevaa ja faktat ainakin minun silmääni kaikki kohdillaan. Historiasta kertovat usein varsin pitkätkin kohdat saattavat osasta tuntua pitkästyttäviltä, mutta minä rakastin niitä. Historia on aina ollut lempiaineeni ja minusta oli ihanaa uppoutua kuulemaan pikkutietoja alkemiasta, Charles Darwinista ja temppeliherroista.

Itse asiassa Dianan elämä tuntuu sellaiselta johon voisin mielelläni astahtaa. Historian tutkija? Rasti kyllä-ruutuun. Oxford? Oi kyllä! Kylläkylläkyllä. Noita? Tarvitseeko tällaisia edes kysyä, tottakai meikäläinen haluaa nostattaa tuulia ja lennättää voita ajatuksen voimalla jääkaapista pöydälle.

Ja romanssihan tässäkin kirjassa on, kuten takakannestakin jo voi päätellä. Mutta vaikka kyseessä on vampyyriromanssi ja tähtiin kirjoitettu rakkaus, jotenkin minä silti symppasin Dianaa ja Matthewta. Kyseessä olivat kaksi aikuista ihmistä, eikä ensimmäiseksi poikaystäväkseen vampyyrin valinnut teinityttö ja hänen kimaltava poikaystävänsä. (Myönnetään, käytän aivan liikaa Twilight-vertauksia.) Kummallakin heistä on myös menneisyys, eikä Matthew ole istunut 1500 vuotta pimeässä kellarissa Dianaa odottaen. Ja vaikka romanssista leivotaan todellista ikuista rakkautta, sekään ei minua haitannut. Olen romanttinen sielu, mutta Lumottuun tällainen tähtiin kirjoitettu rakkaus tuntui todella istuvan ja sillä oli selvästikin myös joku juonellinen tarkoitus. Mutta muuten rakkaustarina on kyllä juuri niin kliseinen kuin osaa odottaakin.

Kirjassa jäi kuitenkin ajoittain ärsyttämään kieli, mutten osaa sanoa johtuiko se suomennoksesta vai Harknessin alkuperäisestä tekstistä. Jotenkin se tuntui ajoittain kovin lapselliselta ja kohottelin kulmiani muutamalle pikkujutulle. Lisäksi suomennoksessa oli poikkeuksellisen paljon painovirheitä, mitkä ärsyttävät aina.

Juoni oli kuitenkin todella nappaava ja ahmaisinkin Lumotun reilussa päivässä sivumäärästä huolimatta. Kuitenkin, koska kirja oli paksu ja asiaa paljon, se jäi ehkä hiukan tasapaksuksi. Asiaa tapahtui, tapahtui lisää ja siirryttin seuraavaan paikkaan ja tapahtumaan. Pidinkin ehkä eniten alkupuolesta, jolloin Diana ja Matthew tutustuivat toisiinsa ja miljöönä toimi ihana Oxford. (Oih, ne pitkät ajat jotka hengailtiin kirjastossa ja Dianan soutulenkit sumuisella joella!) Mutta vaikka Dianasta pidänkin, aloin välillä hiukan ärsyyntyä hänen unenlahjoihinsa. Jotenkin puolet kirjasta tuntui käsittelevän sitä, kuinka hän meni nukkumaan, heräsi aamulla ja haukotteli. Muutama kerta vähemmänkin olisi riittänyt.

Lumottu aloittaa All Souls -trilogian, jonka myöhemmät osat haluan kyllä ehdottomasti lukea. Toisen osan (Shadow of Night) suomennoksesta ei kuitenkaan ole mitään tietoa, joten luulenpa, että sarjan lopun joutuu lukemaan englanniksi. Varasinkin Shadow of Nightin jo kirjastosta, mutten ole vielä menettänyt toivoani. Toivottavasti trilogia käännettäisiin loppuun saakka.

Lumotusta jäi päälimmäisenä mieleen tunnelma ja lumoavat pikku yksityiskohdat, sekä ihana maailma ja miljöö. Erityisesti Dianan perheen eläväinen talo sukuhaamuineen oli lumoava. Lisäksi myös sivuilla vilahtava suomalainen pahisnoita Satu Järvinen jaksoi hymyilyttää. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin pienetkin maininnat Suomesta ja suomalaisista käännöskirjallisuudessa saavat minut naurahtamaan. Mutta Lumotusta jäi todella hyvä maku suuhun ja loppu jäi sen verran jännittävään kohtaan, että seuraavatkin osat pitää lukea.

Arvosana: ♣♣♣♣

8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa ihan kiinnostavalta kirjalta, tosin pelkään, etten innostu Dianan ja Matthewin suhteesta, koska jos en huomaa hahmojen välillä kipinää, tuntuu epämukavalta jos heitä yritetään ajaa yhteen. Enhän tietenkään voi tietää, kun en ole kirjaa lukenut... Ehkä katsastan tämän kirjan joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä katsastamaan tämän, mielellään ilman ennakkoluuloja ja turhia odotuksia. Kun ei ole turhan kriittinen, niin tästä saa oikein mukavan lukukokemuksen. :)

      Poista
  2. Mahtavaa, että pidit siitä! Monet mainitsemasi asiat miellyttivät myös minua ja lähipäivinä minullakin on tarkoitus laittaa sarjan toinen osa varaukseen :) Tietenkin luen sen suomeksikin, kun ja jos kirja suomennetaan. Sitä odotellessa siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivottavasti saadaan suomennos vielä joskus. Silloin sekin päätyy ehdottomasti lukulistalle. :)

      Poista
  3. Blogissani löytyy sinulle yllätys postauksesta "Vastailen ja kysyn"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Pitääpä heti ruveta vastailemaan... :D

      Poista
  4. Löysin kirjan blogistasi ja tilasin sen tänään omaksi, mutta siihen asti tyydyn kirjaston lainakirjaan. Viihdyn tämän seurassa varsin hyvin.

    VastaaPoista

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)