perjantai 15. elokuuta 2014

Patrick Ness - The Ask and the Answer

The Ask and the Answer on toinen osa Chaos Walking -trilogiassa, joten seuraava teksti sisältää juonipaljastuksia edellisestä osasta, The Knife of Never Letting Go.

The award-winning second book in the Chaos Walking trilogy

Fleeing before a relentless army, Todd and Viola once again face their worst enemy, Mayor Prentiss. Immediately imprisoned and separated from Viola, Todd is forced to learn the ways of the Mayor's new order. And then, one day, the bombs begin to explode...

Tense, shocking and deeply moving, The Ask and the Answer is a heart-wrenching exploration of free will and resistance under the most extreme pressure.

Tuntuu aivan mahdottomalta alkaa kirjoittaa tästä kirjasta. Kirjasta, joka oli minulle henkisesti niin vaikea luettava, että minun piti pitää siitä taukoa aina välillä. Kirjasta ja kirjasarjasta joka tuntuu hitaasti repivän sieluani palasiksi. Kirjasta, jonka kieli on välillä niin uskomattoman kaunista ja tapahtumat niin järkyttäviä. The Ask and the Answer, jonka lukeminen oli todellinen matka ja jonka jokaista sivua rakastin.

Viola ja Todd ovat päässeet Haveniin, matkansa päähän vain huomatakseen sen Pormestari Prentissin ja Prentisstownin miesten valloittamaksi. Haven on nyt Uusi Prentisstown ja Pormestari on Presidentti. Todd joutuu eroon Violasta ja päätyy yhdeksi Uuden Prentisstownin työnjohtajajista, muun muassa Presidentin pojan Davy Prentissin rinnalle. Raskaan rakennustyön tekevät planeetan alkuperäiskansa, the Spackle, joita ei kohdella inhimillisinä olentoina, vaan eläinten tasoisina orjina. Viola puolestaan herää sairaalasta ja saa huomata naisen aseman olevan Presidentin vallan alla jotain aivan muuta kuin ennen. Ystävyys ja välittäminen joutuvat todelliselle koetukselle, kun Uusi Prentisstown ajautuu sisällissodan partaalle. Kumpi puolista on oikea, vai onko sitä edes?

The Ask and the Answer oli uskomaton tunteiden vuoristorata. En muista lukeneeni pitkään aikaan (tai kenties koskaan) kirjaa, joka riisui tunteeni aseista joka ikisessä luvussa. Jokainen minuutti jonka kirjan parissa vietin, tuntui sydämeni murskaamiselta. Itkeä tirauttelin vähän väliä ja olin itkemättä vielä enemmän. Tiedättekö sen tunteen, kun on niin järkyttynyt, ettei voi edes itkeä? Sitä vain tuijottaa kirjan sivua ja miettii mitä hittoa juuri tuli lukeneeksi. Sydämessä tuntuu siltä kuin joku hitaasti särkisi sitä palasiksi. Tuo tunne oli minulla niin usein tätä kirjaa lukiessani.

Mutta minä rakastin sitä tunnetta ja tätä kirjaa. The Ask and the Answer oli hyvin erilainen kuin The Knife of Never Letting Go, mutta tietyllä tapaa vielä parempi. Joka ikinen sana, joka ikinen luku on puhdasta kultaa. Kaikki tässä kirjassa oli vain niin uskomattoman hyvää.

Suureen osaan nousee Patrick Nessin kirjoitustyyli. Ensimmäisessä osassa puhekielisyys vaati hiukan totuttelua, mutta nyt en enää käsitä kuinka tämä kirja toimisi ilman sitä. Puhekielisyys tuo Toddin ääneen aivan oman sävynsä ja Nessin kieli on paikoitellen uskomattoman kaunista.

Tässä toisessa osassa Todd ei kuitenkaan ole enää ainoa kertoja, vaan hänen rinnalleen nousee Violan kertojanääni. Ymmärrän ratkaisun, sillä tarina olisi jäänyt toispuoleiseksi ilman Violan näkökulmaa. Silti en päässyt Violan näkökulmaan sisälle aivan yhtä vahvasti. Violan osiot on kirjoitettu tavallisella kirjakielellä ja vaikka lämpeninkin hänen osioilleen loppua kohti, alussa hänen äänensä tuntui Toddin rinnalla hiukan pliisulta. Toddin näkökulmasta lukeminen kun on aivan kuin olisi hänen päänsä sisällä ja Viola ei varsinkaan aluksi aivan tavoittanut tuota. Mutta kuten sanoin, loppua kohti pidin Violan osuuksista paljon enemmän.

Vaikka olenkin ylistänyt The Ask and the Answerin loistokuutta nyt mielinmäärin, minun on pakko sanoa, ettei kirja ollut aivan yhtä nappaavan kuin The Knife of Never Letting Go. Voi olla, että olin myös hieman ähkyssä edellisen osan jäljiltä aloittaessani tätä, mutta kirjassa ei myöskään tapahtunut aivan yhtä päätähuimaavaan tahtiin kuin ensimmäisessä osassa. Lisäksi odotin etenkin alussa kuumeisesti Toddin ja Violan harvoja tapaamisia enkä koko ajan ollut kiinnostunut heistä erillään. Loppua kohti kirja alkoi kuitenkin viedä vahvemmin ja viimeiset 150-200 sivua olivat taas todella nopealukuisia ja vangitsevia.

Olen vahvasti sitä mieltä, että Violan ja Toddin ystävyys on yksi kauneimmista ihmissuhteista joista olen pitkään aikaan lukenut. Molemmat ovat niin nuoria ja joutuneet käymään läpi niin paljon kaikkea kammottavaa. Heidän välilleen syntyi uskomattoman vahva side ensimmäisen kirjan kattavan matka aikana ja heidän välisensä välittäminen on kuvattu todella kauniisti. Olen melko varma, että heidän välisensä rakkaus saa myös romanttisen puolensa viimeisessä osassa, mutta kiirettä ei ole pidetty. Todd ja Viola ovat ensisijaisesti jotain ystäviä vahvempaa, he ovat toistensa tuki ja turva, toistensa ainoat jäljellä olevat läheiset. Ja se on jotain uskomattoman kaunista.

Patrick Ness ei myöskään tarjoa kirjassaan mustavalkoista hyvä-paha -asetelmaa. Sodassa ei ole hyviksiä ja pahiksia, on vain ihmisiä jotka tekevät kammottavia tekoja. "War makes monsters of men." -kirjoja siteeraten. Myös Todd ja Viola joutuvat vaikeiden ratkaisujen eteen ja päätyvät välillä tekemään jotain todella kammottavaa.

Kaiken kaikkiaan The Ask and the Answer oli uskomattoman hyvä, muttei helppo kirja. Haluaisin tarttua kolmanteen osaan nyt heti, mutten tiedä olenko valmis aivan vielä. Ehkä voisin jäähdytellä tunteitani ensin.

Arvosana: ♣♣♣♣♣

Teos: The Ask and the Answer
Kirjailija: Patrick Ness
Trilogia: Chaos Walking, #2
Kustantaja: Walker Books
Julkaisuvuosi: 2008 (pokkari 2013)
Sivuja: 553 (pokkari)
Luettavaksi: omasta hyllystä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjaneito kiittää kommentista! ;)